Meren verran parempi

Alueen historiaa

Nykyinen Särkisalo pohjautuu vahvalle saaristolais- ja merenkulkuhistorialle, joka juontaa juurensa kauas menneisyyteen. Särkisalon historiaan mahtuu niin laivanvarustusta, kaivostoimintaa kuin maanviljelyäkin sekä kaupankäyntiä ulkomaille asti. Särkisalon paikallishistoria on rikasta ja siinä näkyvät alueen erityispiirteet selkeästi.

Saarien Särkisalo 

Särkisalo muodostuu mannerkaistaleesta ja 119:sta saaresta. 

Toiminnot keskittyvät luonnollisesti suurimpiin saariin – Kaussaloon, Isoluotoon, Ulkoluotoon ja Pettuun, jotka muodostavat jonon pienempien saarten reunustaessa niitä. 

Saarista johtuen Särkisalo oli virallisestikin saaristokunta, nyttemmin saaristo-osakunta osana Salon kaupunkia. 

Merkittävimpänä saarena voidaan pitää kirkolta kaivokseen ulottuvaa Isoluotoa. Vaikka varsinainen kaivostoiminta Förbystä onkin loppunut, jalostetaan siellä edelleen paperin valkaisuainetta muualta tuotavalla kiviaineksella. Satama-alue lisää kapasiteettiaan pienvenesatamana ja ranta-alue on tunnettu meripäivien ja venekilpailujen pitopaikkana. 

Isoluodon ja samalla Särkisalon toinen taajama muodostuu kirkokylällä sijaitsevasta Finbystä, jonne myös matkustajahöyrylaivat pysähtyivät matkastessaan Turun, Salon ja Helsingin väliä. Kaupungin kunnalliset palvelut on perinteisesti keskitetty Finbyhyn. Uloimmista saarista on tullut vapaa-ajan asukkaiden asuttamia ja myös ympärivuotisten asukkaiden määrä on kasvava. Esimerkiksi Petun saaressa vakinaisten talouksien osuus on moninkertaistunut viime vuosien aikana. 

Pengersillan valmistuminen 1960-luvun alussa Kaukassalon ja Isoluodon väliin vahvisti Särkisalon yhteyttä Perniön suuntaan ja ylipäänsä mantereeseen. Isoluodon ja Ulkoluodon lossiyhteys korvautui sillalla 2010-luvun puolivälissä. 

Ulkoluodon ja Petun väliä kuljetaan edelleen lossilla. Lähiiikennönti saarilta suuntautui ennen siltojen ja lossien tuloa vesi- ja jääliikenteenä paljolti Tenholaan, Bromarviin ja Kemiön suuntaan. Nyt lähes yksinomaisesti maanteitse. 

Merenkäynti elinkeinona

Särkisalolaiset elättivät itsensä pitkään merenkäynnillä sekä maanviljelyksellä. Kaksikielisyys oli merkityksellinen merellisen kaupankäynnin kannalta.

Ruotsinkielisten osuus oli sitä suurempi, mitä kauemmaksi mantereesta siirryttiin. Uloimpien saarten aiempi valtakieli helpotti vilkasta kauppalaivaliikennöintiä Tukholmaan ja sanotaan särkisalolaisten käyneen Tukholmassa niin usein, että kuninkaasta oli tullut hyväkin tuttu. 

Eristäytyneisyys muusta mantereesta ja merenkulku muuallekin eurooppaan tekivät Särkisalosta hyvinkin kansainvälisen, jonka naisten muotiakin käytiin ihastelemassa mantereelta. Suurimmat talot olivat järjestään osakkaina puulaivojen rakennushankkeissa ja laivanrakennus kukoisti. Särkisalon kirkolla sjökapten – merikapteeni – on vanhimpien hautakivien tekstinä yleinen. 

Aiemmin tyypillinen maanviljely saarilla on elinkeinona korvautumassa mikroyrittämisenä sekä tuki- ja matkailupalvelujen tuottamisella.

Varhaishistoriaa 

Kivikaudella alueen saaret ovat olleet joko meren peitossa tai muodostaneet paljaita kallioita ja kareja, paikallisittain ”bodoja ja fladoja.” Alueelta on kuitenkin löytynyt pari kivitalttaa – ainakin joku on liikkunut näillä vesillä. 

Pronssikauden hautoja, eri nimityksiltään hiidenkiuas, raunio, vari, jätinhauta, on pitäjän alueelta löytynyt 10. Hautoja on pengottu, mutta tiettävästi vain Puosinkallion hauta on tutkittu perusteellisesti kolmen merikapteenin toimesta noin 1880-luvulla. Alueen löydöksiin lukeutuvat pronssitikari, soljen puolikas, luunsiruja ja tuhkaa. Nämä haudat viittaavat siihen, että alueella on ollut jonkin verran asutusta jo runsaat 2500 vuotta sitten. 

Rautakaudelta ei ole vahvistettuja löytöjä. Onkin luultavaa, että varsinainen asutus alkoi ristiretkien aikoihin 1100-luvulla. Vanhin säilynyt asiakirja on vlta 1329, ns. Krakanäsin lahjakirja. Lahjakirja liittyi kalkkiin, joka onkin noista ajoista alkaen ollut yksi särkisalolainen tavaramerkki. Siksalasta on myös löytynyt viikinkimiekka, joka kertoo omaa kieltään mahdollisista kauppa- ja ryöstöretkistä.

1800-luvun Särkisalo tunnetaan talonpoikaispurjehduksen aikakautena, jolloin tietoisuus ulkomaailmasta lisääntyi näillä saarilla.

Väestö ja kieliolot 

Finby on ollut ”ruotsalainen” jo keskiajalla, ovathan kylienkin nimet ruotsinkielisiä. Kirjailija Ernst Lampen on pitänyt aluetta muuttoliikkeestä johtuen Finbyä eräänlaisena kattilana, missä ainesosat ovat sulautuneet kokonaisuudeksi muodostaen kuuluisan finby-rodun. 1900-luvun alueella särkisalolaisiin on sekoittunut savolaista ja pohjalaista verta kaivosmiesten mukana. Sanotaankin, että  ”Finbyläisiä on syytä onnitella, sillä nämä vilkkaat iisalmelaiset toivat mukanaan taiteellisen ja elokkaan aineksen kansaan.” Myös sotien jälkeen saapuneet karjalaiset ovat antaneet osansa särkisalolaiseen perinteeseen.

Kirkon historiaa

Perimätiedon mukaan jo keskiajalla olisi Bastböle-Förby alueella ollut pienehkö kirkko. Silloinen kirkko palveli lähinnä Halikon Rikalaan kauppakeskukseen matkalla olleita purjehtijoita. 1500 luvulla on ollut vaatimaton saarnahuone, 1660-luvulla määrättiin rakennettavaksi uusi kirkko.

Särkisalon nykyinen puukirkko valmistuikin 1760. Kirkko on suorakaiteenmuotoinen pitkäkirkko. Kirkon pohjoispuolella on sakaristo sekä eteläpäädyssä asehuone. Vuonna 1785 muurattiin kellari kirkon kuorin alle.Kirkon läntiselle puolelle on rakennettu 1858 eteinen. Länsipäätyyn rakennettiin vuonna 1858 pieni lautaseinäinen eteinen. 

Alexandra Frosterus-Såltin maalasi kirkon alttaritaulun vuonna 1897. Taulun yläpuolella on säteilevä musta puuristi, jonka juurelle on asetettu lain taulut. Jalustassa on teksti ”Se on täytetty.”  Saarnastuoli on valmistettu vuonna 1869.

Puuseppä Juhana Backman rakensi kirkkoparven vuonna 1760, jonka peileihin Karin Mascitti-Slotte maalasi vuonna 1961 apostolien kuvat. Karin Mascitti-Slotte teki myös lasimaalaukset vuonna 1958. Kirkon pohjoisikkunaan on maalattu suojelusenkeli sekä Petun saaren vanha mylly, Hakkalan saha ja kalkkilouhimo Förbyssa. Eteläikkunaan on maalattu suojelusenkeli, Särkisalon kirkko ja kuunari.

Puinen kellotapuli on rakennettu vuosina 1761 – 62  Juhana Backmanin toimiessa rakennusmestarina. Tapuli on peruskorjattu vuonna 1896.

Sää Särkisalossa
Tapahtumakalenteri
  1. Keskiviikkokaffet
    elokuu 23 @ 14:00 - 16:00
  2. Yhres kävely
    elokuu 24 @ 11:00 - 12:00
  3. Yhres -ruokailu
    elokuu 24 @ 12:00 - 13:00
  4. Keskiviikkokaffet
    elokuu 30 @ 14:00 - 15:00